Hyppäritunti atk-luokassa ja mitä tuli tänään mieleen

Mukava ylläri odotti tylsässä atk-luokassa: vihdoin tykki katossa ja kunnon iso kangas. Kokemukseni on, että luokkatyöskentelyssä on ehdoton homma, että tykkiä ei tarvitse viritellä johonkin pöydän nurkalle. Se pitää olla paikoillaan, valmiina, hep.

Aloitimme läksyllä. Osa oli viime tunnilta poissa ja oikeastaan vain yksi oli tosissaan tehnyt läksyn. Ei haittaa. Läksy toimii silti. Asia oli viritetty viime kerralla ja siihen palaaminen nosti muitakin muistijälkiä edellistunnista. Huomaan sen itsekin. Läksyn merkkaaminen wikin etusivulle käy hetkessä ja auttaa minua nappaamaan kiinni, mitä me viimeksi teimme. Voin kuvitella, että kätevää myös silloin, jos opettaa samaa kurssia monelle ryhmälle yhtä aikaa. Muistan, miten hankalaa oli silloin hahmottaa, että missäs me oltiinkaan.

Pidin pikkuluennon. Kun pääsen hanketyön paineesta rauhaan, kannan kannettavan mukaan ja nauhoitan luokassa. Koulun koneilla se on harmillisen hankalaa, onnistuu kyllä MovieMakerilla, mutta vaatii pientä askartelua.

Kiinnostava kysymys oli: Mitä eroa on eläimellä ja ihmisellä. Olin siirtänyt sen PowerPointista wikisivulle. Ja heti saatoin täydentää keskustelumme pohjalta sujuvasti. Pohdimme kieltä, kulttuuria. Esim Richard Leakey ja monet antropologit korostavat kulttuurin merkitystä (selitin tosi lyhyesti, mitä antropologia on). Tätä blogimerkintää kirjoittaessani lisäsin kurssiwikiin Leakeyn ja antropologian linkit.

Annoin Hesarin kaksostutkimusjutun. Tuli opittua, että Kuukasiliitteen pienennyssuhde pitää olla 80%, niin mahtuu monistettuna A4:lle sivulle. Huh miten monistaminen on aikaavievää! Hyvä, että harvinaista hommaa nykyään. Teen samassa ajassa yhden teeman wikisivun, kuin monistan yhden artikkelin pienennöspuuhasteluineen.

Tosi jees, Minna lupasi tulla jollekin tunnille! Sopisikohan lukea silloin vaikka Saima Harmajan runoja (Minna on äikän ope). Tuli äskettäin kiinnostava Saima H:n siskon haastattelu radiosta (lauantaina 21.4. tuli 70 v. Saima H:n kuolemasta). Voisi pohtia herkkyyttä, maailmantuskaa... ja runouden voimaa. Kirjallisuudessa on tavattoman paljon tälle kurssille sopivaa. Mutta joku lyhyt olisi hyvä, runo... novellikin. Tänään haastateltiin radiossa Nadian huoneessa Jyrki Vainosta. Tälle kurssille hyvin sopivia novelleja. Ja vielä Anjalankoskelta kotoisin. Hmm... voisi olla hyvä valinta. Rankkoja kyllä ne jutut.